Lofootit ?

Kaloja kuivattiin tällaisissa telineissä, haju oli melkoinen

Kaloja kuivattiin tällaisissa telineissä, haju oli melkoinen

image

Leknesissä

image

Tunneleita oli matkan varrella n 10.

image

Vesi oli puhdasta ja upean turkoosia

imageNimageTämä aamu valkeni Narvikissa poutaisena ja ihan uskalsimme jo ajatella aurinkoakin toivoa, jotta saataisiin upea matkapäivä. Kaikenkaikkiaan koko reissun aikana on satanut yhtä päivää lukuunottamatta, mutta ne ovat olleet kuuroja, ei kokoaikaista sadetta. Molemmilla on coretex-asut, joten ne kuivuvat tuulessa yhtä nopeasti kuin ovat kastuneet, joten sadevaatteita ei ole vielä tarvinnut pukea päälle. Lämpötilat ovat olleet n. +15-20 asteen välillä, eli paremmin kuin osaisimme odottaa. Säätiedotteet lupasivat jopa 12-13 päivälämpötiloja näille päiville Norjaan tälle alueelleen, onneksi eivät toteutuneet.

Hotel Narvik oli pieni ja kulunut hotelli, huonolla maulla sisustettu, mutta palvelu oli hyvä, huone oli siisti kaikinpuolin. Huonehintaan kuului aamiaisen lisäksi illalle buffet-ruoka, joka oli ihan kiva lisä. Tien toisella puolella oli Scandic hotelli erittäin huomiota herättävänä ”lasitötterönä” keskellä kaupungin keskustaa ja pilasi maiseman. Uskomatonta, että se oli rakennettu siis siten, että takana oleva suuri lumihuippuinen vuori ei näkynyt kokonaan ?.

Narvikista lähdettiin ajamaan aamulla klo 9.30, tie taasen Eurooppa 10 ja ei moittimista tämän päivän tien kunnosta. Tunneleita alkoi olla tasaisin väliajoin, jotka olivat 400m-6,4 km pituisia. Minua ei viehättänyt tämä pitkä tunneli lainkaan, jotenkin ahdistava paikka, mutta kuvasin siellä, anyway ?. E10 oli Lofooteille asti hyvä tie, loppupäässä kapea, mutta kuuluu asiaan ?. Jo alkumatkasta ihailimme vuorijonoja, mutta emme aavistaneet millaisiksi ne muuttuvat kun matka jatkuu..

Matkan varrella Kapelvågenissa on majapaikkamme, summer hotel/ hostel, joka on aivan kuin rippikoululaisten majapaikka ? mutta kun varasin hotelleja n puolitoista viikkoa sitten, niin eipä ollut enää näillä main paljoa vaihtoehtoja. Hyvä ja siisti tämä kuitenkin on; kahden hengen huone ja käytävällä vieressä wc ja suihkut. Kävimme jättämässä majapaikkaan tavarat, latasimme hetken laitteita ja itseämme, jonka jälkeen lähdimme pienemmällä varustuksella kaksipyöräisen selkään ja Lofooteille päin. Tässä kohtaa sattui matkan ensimmäinen ja toivottavasti viimeinen vastoinkäyminen, kun radiot eivät toimineet, joten emme pystyneet juttelemaan lainkaan koko iltapäivän ja illan ajon aikana ☹️. Harmitti. Siinä tuli sitten rentouduttua niin, että melkein nukahdin kyytiin, joten piti kyllä pysähtyä syömään..Söimme päivän tyyliin seurakuntataloa muistuttavassa ruokapaikassa Leknesissä Lofoten Turist Centerissa hem mat eli kotiruokaa, joka oli paistettua kalaa. Oli muuten hyvää, uskoin menun tekstiä, että kala oli Lofooteilta.

Matka jatkui virkeämpänä kohti Lofootin kärkeä, jonne saavuimme monen mutkan, TUNNELIN, sillan ja kapeiden teiden päätteeksi. Kävimme vielä kävellen meren tuntumassa kääntöpaikalla ja verryttelimme kroppaa, joka ilmoitteli liian vähistä pysähdyksistä, tai muutoin vain jäykisteli. Seisoma-asento voi olla kuin juhlaa pyörän päältä noustessa. Lofootit on erikoinen saariryhmä, alkuun on melko karua vuoristoa, sitten edetessä muuttuu vuoristo vihreämmäksi ja maatiloja on enemmän. Vuoristot vehreytyvät ja kasvavat , sekä vesistöjä on luonnollisesti enemmän. Lampaita olin kaivannut täällä jo aiemmin, mutta tällä Lofoottien reissulla niitä nähtiin. Lampaat kulkivat myös pitkin teitä, kuin porot Suomen Lapissa, lämmittelemässä asfaltilla. Osa kulki vuoristossa, joka oli hauskan näköistä. Upea aurinkoinen päivä, Lofootit nähty, paluu klo 22 majapaikkaan, eli täysi päivä n 500 kilometriä takana. Suosittelemme kyllä lämpimästi nämä kokemaan ❤️.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

+ 89 = 94